2020-03-28

Katsotaan...

Kevätkukkijat herättivät minussa innon kirjoittta pitkästä aikaan blogiin. Katsotaan kuinka pitkään into kestää.

Minulla on Instagram ollut ahkerassa käytössä ja blogin päivitys on jäänyt Instan jalkoihin. Sinne kun kuvan saa laitettua tuossa tuokiossa vaikka kahvikuppi toisessa kädessä.

Onpa mukava kirjoittaa ihan kokonaisia lauseita ja laittaa useampi kuva jakoon samaan settiin. Muutaman kuukauden blogitauon jälkeen bloggerin avaaminen tuntuukin tosi tuoreelta.

Kevätkurjenmiekka on aina yhtä ihana - Iris reticulata

Perjantai oli superlämmin ja kaunis päivä niin, että krookukset aukesivat ihanasti kukkaan. Muutamassa paikassa ne ovat tehneet joukoittain lisää  sipuleita. Olen iloinen kun puutarhaan on kehittynyt noita krookusryppäitä. Isoimmista ja parhaiten leviävistä esiintymistä ajattelin, että voisin kukinnan jälkeen siirtää osan uuteen paikkaan tekemään uusia krookuskolonioita.





Aurinkopenkissä krookukset ja kevätkurjenmiekat esittäytyvät suuuuperkauniisti


Edellisen postauksen tein mökiltä lokakuun lopussa. Palasimme tänään kotiin saaresta eli mökkikausi on alkanut aikaisemmin kuin koskaan. Eilen illalla paljuiltiin ja saunottiin, mitä ei ole ennen maaliskuussa tehty!
Meiltä on mökille matkaa vain 20 min autolla, joten näinä aikoina voimme viettää siellä aikaa.

Raumalla kävi muuten merivesi uudessa ennätyskorkeudessa hiihtolomaviikolla. Moneen kertaan tänään ihmettelin rannan tervaleppäpuskia, joihin heinäroskaa on tarttunut minun vyötärön korkeudelle merkkinä menneestä korkeasta merivedenkorkeudesta. Vesi oli 22.2.2020 Raumall lukemissa +135 cm  ja tänään aika normaalilla tasolla eli -9 cm.

Mökillä kuskasin tänään muutan kärryllisen kaislasilppua pois rannasta. Joskaan se ei nyt ollut ihan rannassa kuten aikaisempina keväinä vaan paljon paljon ylempänä kallioilla.

Mökin syreeni oli kasvattanut kevään tunnustelijaksi pikkuruisen lehtiparin


Enpä olisi uskonut, että löydän jo kiurunkannuksia!

Kiurunkannus