2013-08-20

Kangasajuruoho - taimet kasvavat!

Keväällä laitoin kangasajuruohon siemeniä itämään. Klik! Siemenet olivat äärettömän pieniä, mutta niin niistä vain on kesän aikana tullut kunnon taimia. Kesäkuun lopussa kangasajuruoho kasvoi ruukuissa jo näin komeasti.

Kangasajuruoho - Thymus serpullum L.
Ensimäiset taimet siirsin maahan 2.7.2013

Kangasajuruoho kukassa 19.7.2013

Loppukesästä kangasajuruohon taimia riitti vielä istutettavaksi 16.8.2013.
 Hups! Unohdin että auringon ja paahteen lisäksi kangasajuruoho kaipaa karua maata, ei rehevää.
Voi olla että istutukset siirtyvätkin jo ensi kesänä vaikka mökille.....

NÄITÄ ISTUTTAESSA TIMJAMI TUOKSUU

2013-08-17

Kohti taivasta...

...niinhän ne kaikki  puutarhassa yrittää kurkottaa.

 Auringonkukkia nousee lisää kohti korkeuksia.

 Omenia kyllä painovoima vie kovasti maata kohti.

Tuoksumiekkaliljan kukinto näyttä siltä, että se ei kuulu laisinkaan Suomeen.
 Pelakuu kukkii vielä komeasti.

2013-08-12

Kaunopunahattu - ensimmäinen kukkaihastus

Ennen kuin minulla edes oli omaa puutarhaa, vain pieni rivaripiha, niin innostuin kaunopunahatusta. Kaunis kukka ja perhosten suosikki, joten siemenpussi tuli ostettua kaupasta. Siementen esikasvatus epäonnistui totaalisesti, ilmeisesti lämpötila oli väärä enkä saanut taimia silloin istutettua rivitalon pihaan.

Edelliskeväänä pussissa oli vielä siemeniä. Siementen onnistuneen esikasvatuksen jälkeen muutama taimi menestyi ja teki viime kesänä lehtiä parissa kukkapenkissä. Nyt puutarhassa on kaksi punahatun kukkaa! Hieno juttu, mutta ei tästä nyt ihan sellaista upeaa "punahattuketoa" tullut, joka mielessäni punasteli kun siemenpussin aikoinaan hankin.
Kaunopunahattu
Rehevämpi punahattukasvusto olisi todennäköisesti kaivannut enemmän aurinkoa ja rehevämpää maata. Näitä kahta punahattua ja niiden kukattomia kavereita on tainnut pienessä kohopenkissä myös ajoittainen kuivuus vaivata.


PS: Päiväperhosia on ollut liikenteessä Satakunnassa todella vähän tänä vuonna

2013-08-10

Iso ja pienet

























 Auringonkukka on iso ja vallannut olemuksellaan tilaa puutarhassa. Sehän on kuin majakka kaiken pienen piiperryksen yläpuolella. Keväällä en esikasvattanut auringonkukkia vaan niitä lähti lintujen talviruokinan seurauksena kasvamaan vähän sinne tänne. Osa niistä näyttää menestyvän ja tekevän vielä kukkia. Tämä yksi jättiläinen on kyllä ylitse muiden.

Pieni orvokki oli itsekseen ilmestynyt jokin aika sitten vajan taakse hiekkakasaan. Aika sitkeä, kun siellä lähes varjossa oli päättänyt alkaa lähteä kasvuun. Se pääsi multaan ja ruukkuun. Jotenkin miellän orvokit keväänja alkukesän kukiksi. Olkoon tämä nyt merkkinä, että kesää on vielä jäljellä.

Omenasatoa kypsyy pikkuhiljaa. Aika paljon on veden puutteen takia pieniä omppuja. Omenapuut selvisivät kuitenkin kesäkuisesta kehrääjäkoiden hyökkäyksestä, vaikka en saanut kaikkia seittipesäkkeitä tuhottua. Osa toukista koteloitui seitin sisään ja valkoisia, pieniä koiperhosia on lennellyt heinä-elokuun vaihteessaa puutarhassa.

Äitienpäiväruusu 2012
Äitienpäiväruusu ilahduttaa pienillä ruusunkukillaan jo toisena kesänä

2013-08-02

Ruovikon niitto - kotikonstein

Ruovikko eli järviruokokasvusto (Phragmites australis) voi kasvaa tajuttoman korkeaksi, tiheäksi ja sitten ruovikko usein vielä laajenee kesä toisensa jälkeen. Mökillä ruovikko peitti rantasaunan terassilta merinäköalan, joten projektiksi muotoutui ruovikon niitto.

Ruovikon poistaaminen onnistuu kotikonstein niittämällä, jos on tarpeeksi sisukas. Meidän mökillä se tapahtui niin että heinäkuun loppupuolella/elokuun alussa katkottiin kasvusto mahdollisimman alhaalta. Ajankohdan valinnassa ideana on se, että täyteen mittaan kasvanut ruovikko katkotaan ennen kuin se ehtii kerätä lehtivihreän ja kesän aikana keräämänsä ravinnon juuristoonsa.

Ensimmäisenä kesänä homma tuntuu toivottomalta, mutta toisena kesänä urakka on jo paljon pienempi kun kasvusto taantuu leikkuun ansiosta. Parina kesänä kun kasvuston on saanut poistettua hyvin niin juuret alkavat mädäntyä ja uusia versoja ei juurikaan tule.

Ruovikon katkomisessa apuvälineenä käytettiin puutarhasaksia, koukkuteräinen saha, venettä ja olihan käytössä myös ruovikon leikkuuseen tarkoitettu kaksiteräinen "viikate". Siitä kun opin käyttämään ruovikkoviikatetta löyty postaus tästä: klik

Käytin myös puutarhan sekatöörejä leikkuuseen. Nippu ruokoa käteen ja naps poikki. Tällä tavalla ruoot saa nätisti ladottua kasaan ja siiivoustyö helpottuu, mutta ei näin kovin suurta aluetta voi putsata saati sitten syvästä vedestä katkoa. Vesuri saattaisi sekin olla aika hyvä työkalu tässä hommassa, mutta sitä ei olla kokeiltu...


Ennen ja jälkeen: Nyt näyttää varsin hyvältä, sillä noin 50 m2 kokoisesta ruovikosta on enää rippeet jäljellä, kun niitto on tehty kolme kertaa. Kasvustoa ei tänä kesänä ole noussut kuin muutamia hassuja pieniä korsia.

 Ensimmäinen niitto 2010. Niittäjälle kyllä sauna ja uinti maistui.
 Kesällä 2013 olen niittänyt pienen palan ruovikkoa toisesta paikasta venevalkaman vierestä.
 Leikattua kaislaa nätisti pinossa odottamassa toisaalle kuljetusta.
 2-3 kesänä niitetyn kaislikon juuristo on 99% kuollut ja alkanut maatua. Matalan veden aikaan kaivoin tätä ainesta kottikärryllisen rannasta ja kuskasin kompostiin maatumaan.

Ruovikosta puhutaan usein kaislikkona "kaislikossa suhisee". Mökkinaapureilta olen oppinut synonyymina sanan "kahila". Kahilaa on saaressa edelleen paljon ja myös katavaa kasvaa runsaasti.

2013-08-01

Väriä elämään!


 Värikkäät kukat piti käydä tervehtimässä kun on ollut kolme yötä poissa kotoa.

Pelargonit

Daaliat
Tuoksumiekkalilja