2017-11-19

Jättiverbena talvetukseen

Lokakuussa keräsin jättiverbenoita ison ruukullisen puutarhasta ja kiikutin ne kellariin. Tänään keräsin juurakoita vielä lisää talteen toisen ruukullisen, Samalla kiikutin pari viimeistä pihalla ollutta isoa kukkaruukkua talvisäilöön.

Lokakuussa siirsin monta jättiverbenaa ruukussa kellariin

Jättiverbena kukki tuolloin vielä ryhdikkäästi
Pieni jättiverbena oli eksynnyt syysasterien joukkoon
21.10. pakkanen kuurasi verbenojen kukintoja

Vilina seurasi terassin kaiteelta minun tämänpäiväisiä puutarhatouhuja

Tämmöisen verbenaruukun vein talveksi kellariin
Harmaa kalkkimaali on muuten pysynyt hyvin tuossa muoviruukussa. Se ei ole säikähtänyt sateita, mutta pieniä kolhuja maalipinta on saanut siirtelystä. Ruukku sotkeentui mullasta kun sitä tyhjensin ja täytin, mutta multatahrojen pyyhkimistäkin maali kesti ihan hyvin. Ei tullut rätti harmaaksi.

Tässä postaus viime talvelta, kun kalkkimaalasin kukkaruukkuja, klik!

Tänään jättiverbenoiden kaunis väri oli enää muisto vain
Sipulikukkia olen ruukuttanut pitkin syksyä vaikka kuinka ja astioita olen pitänyt vielä ulkona kuten tätä lasipurkkia.
Meinasin kuvata lasipurnukkaa lisäksi värikästä taustaa vasten ja sen myötä siirsin sen pihalla lojuvan puutarhatuolin käsinojalle. Saunan seinässä on Italian punaista ja okraa. Vilina jatkoi tarkkailuaan ja sitten hän olikin jo samaisen tuolin alla.


Seuraavaksi hän siirtyi tuolin vapaana olevalle käsinojalle
Ja kuin huomaamatta matka jatkui
käsinojalle purkin viereen
ymmärtänette tilanteen, johon kuvaajankin oli sopeutuminen
Pääosassa on tietenkin Vilina hänen ylhäisyytensä eikä mikään lasipurkki!

2017-11-05

Myyrämestoilla

Mökkiviikonloppu ja Vilina tietysti mukana. Meinasin, että kuvaan videolle kissan innokkaat juoksut pihan poikki, mutta homma menikin myyrien kyttäämiseksi rannassa.


Myyrät asuu tuon kiven alla, joka on kallion juurella.

Mitäs sanot, jospa sirryn vielä lähemmäksi vaanimaan?




Mä venaan, myyrät.


Siirryin siis kamerani kanssa ottamaan kuvia marraskuun auringon kultaamasta rannasta. Vilina sai jäädä rauhassa hoitamaan metsästystä. Hyvää metsästysonnea hänelle.




 

Kannonnokkaan oli kasvanut erikoinen ilmestys. Itseasiassa se näytti vähän ällöltä, mutta kuitenkin kiinnostavalta. Se oli kuin korvasienen erikoinen värimuunnos. Väri oli erikoinen, jotain rosan ja purppuran välillä...

Purppuran värinen sieni




Myyräonnea ei tällä kertaa ollut.
Iltaruokaa Vilina sitten odottelikin mökin lämmössä.
Joko sitä ruokaa sais?


Olipa hyvä että nappasin pokkarikameran mökille mukaan.
Oli ilo napsia näitä kuvia.


2017-10-25

Hemlokkimetsä

Lappalainen etelästä lähetti minulle haasteen kertoa tärkeästä tai merkityksellistä puusta. Nila itse kirjoitti blogissaan koivuista täällä, klik

Minulle tuli heti mieleeni alkukesän sykähdyttävät puukokemukset, nimittäin hemlokkimetsä ja douglaskuuset.

Hemlokkimetsä löytyi Arboretum Mustilasta. Seurailin polkua. Olin jo ylittänyt metsäisen kallionyppylän ja laskeutunut sen toiselle puolen. Polku johdatteli hemlokkien luo. Ne seisovat jykevinä paikoillaan. Valo yritti siivilöityä jostain ylhäältä puiden juurelle, mutta puiden varjostus teki paikasta kuitenkin hämärän.

Mietin olikohan Tove Jansson käynyt hemlokkimetsässä ja niin tulivat hattivatit?

Hemlokkimetsässä oli sadunomainen tunnelma. Hattivatit asuivat ihan varmasti ison kiven takana, mutta eivät tulleet näyttäytymään minulle. Ei ollut ukkosta ilmassa.

Kevään heleä vihreys sensijaan pilkisteli puiden lomasta jotenkin hieman etäämmältä, sillä hemlokkien juurelta puuttui vehreä aluskasvillisuus. Ehkäpä puiden  juurella oli vähän liian hämärää heinille taikka muulle vihreälle.


Tämä lännenhemlokki on yli 27 m korkea




Hemlokkimetsässä oli jännittävä eväsretkipaikka




Olin aivan haltioissani kun jatkoin matkaani eteenpäin hemlokkimetsän jälkeen. Isojen puiden ympäröimänä koin, että tunnelma oli voimaannuttava ja rauhoittava. Jykevyydessään puut olivat jotenkin luotettavia.


Mustilan Arboretumissa on myös Tammimetsä, johon tutustun toisella kertaa.



Metsäkierrokseni mittavin runko oli douglaskuusella. Korkeutta puulla  oli ylväästi yli 38,7 metriä. Nyt varmaankin jo yli 40 m, kun tuo mittaus oli tehty jo vuonna 2000. Douglaskuusi on Suomea vastaavien kylmien ilmastoalueiden suurikasvuisin puulaji. Puu voi elää tuhatvuotiaaksi ja kasvaa yli sata metriä korkeaksi.

Nämä Mustilan puut olivatkin siis vasta ihan poikasia olessaan reilut 100-vuotiaita.


Douglaskuusen latvus humisi jossakin tuolla korkeuksissa.

Douglaskuusen mittapuussa vasta varhaisteini yksilö


Menkääpä metsään puita ihastelemaan!

Haasteen, joka on lähtöisin Puutarhurin majasta lähetän eteenpäin:

Marjalla Suvikumpuun
Versoja Vaahteranmäellä Riinalle 
Sailalle Saaripalstalle

Kerro kuka sinut haastoi ja laita haaste kiertämään kolmelle tai useammalle bloggaajalle.

2017-10-21

Haurasta

Pakkasaamuna tiainen lennähti kirsikkapuuhun ja oksa heilahti vienosti . Viimeiset ruskan kultaamat lehdet tippuivat helähtäen nurmelle. Aamu oli hiljainen ja hauras.

Kesäpäivänhattu ja koreatörmäkukka olivat saaneet ylleen huurrekuorrutuksen.



Jättiverbena

Kesäpäivänhattu








Vilina kävi aamukuuraa pari kertaa haistelemassa. Tuli aina 5 minuutin päästä takaisin sisälle tassujaan heilutellen. Vasta iltapäivällä oli kissalle sopiva ulkoiluilma. Myyrä oli kohtalokseen myös liikenteessä. Vilina pääsi nuolemaan huuliaan.



 

Koreatörmäkukka heräsi vielä hehkuun iltapäivän paisteessa


Koreatörmäkukka 21.10.2017