Jättiverbena talvetukseen

Lokakuussa keräsin jättiverbenoita ison ruukullisen puutarhasta ja kiikutin ne kellariin. Tänään keräsin juurakoita vielä lisää talteen toisen ruukullisen, Samalla kiikutin pari viimeistä pihalla ollutta isoa kukkaruukkua talvisäilöön.

Lokakuussa siirsin monta jättiverbenaa ruukussa kellariin

Jättiverbena kukki tuolloin vielä ryhdikkäästi

Pieni jättiverbena oli eksynnyt syysasterien joukkoon

21.10. pakkanen kuurasi verbenojen kukintoja

Vilina seurasi terassin kaiteelta minun tämänpäiväisiä puutarhatouhuja

Tämmöisen verbenaruukun vein talveksi kellariin

Harmaa kalkkimaali on muuten pysynyt hyvin tuossa muoviruukussa. Se ei ole säikähtänyt sateita, mutta pieniä kolhuja maalipinta on saanut siirtelystä. Ruukku sotkeentui mullasta kun sitä tyhjensin ja täytin, mutta multatahrojen pyyhkimistäkin maali kesti ihan hyvin. Ei tullut rätti harmaaksi.

Tässä postaus viime talvelta, kun kalkkimaalasin kukkaruukkuja, klik!

Tänään jättiverbenoiden kaunis väri oli enää muisto vain

Sipulikukkia olen ruukuttanut pitkin syksyä vaikka kuinka ja astioita olen pitänyt vielä ulkona kuten tätä lasipurkkia.

Meinasin kuvata lasipurnukkaa lisäksi värikästä taustaa vasten ja sen myötä siirsin sen pihalla lojuvan puutarhatuolin käsinojalle. Saunan seinässä on Italian punaista ja okraa. Vilina jatkoi tarkkailuaan ja sitten hän olikin jo samaisen tuolin alla.

Seuraavaksi hän siirtyi tuolin vapaana olevalle käsinojalle

Ja kuin huomaamatta matka jatkui

käsinojalle purkin viereen

ymmärtänette tilanteen, johon kuvaajankin oli sopeutuminen

Pääosassa on tietenkin Vilina hänen ylhäisyytensä eikä mikään lasipurkki!

Myyrämestoilla

Mökkiviikonloppu ja Vilina tietysti mukana. Meinasin, että kuvaan videolle kissan innokkaat juoksut pihan poikki, mutta homma menikin myyrien kyttäämiseksi rannassa.

Myyrät asuu tuon kiven alla, joka on kallion juurella.

Mitäs sanot, jospa sirryn vielä lähemmäksi vaanimaan?

Mä venaan, myyrät.

Siirryin siis kamerani kanssa ottamaan kuvia marraskuun auringon kultaamasta rannasta. Vilina sai jäädä rauhassa hoitamaan metsästystä. Hyvää metsästysonnea hänelle.

 

Kannonnokkaan oli kasvanut erikoinen ilmestys. Itseasiassa se näytti vähän ällöltä, mutta kuitenkin kiinnostavalta. Se oli kuin korvasienen erikoinen värimuunnos. Väri oli erikoinen, jotain rosan ja purppuran välillä...

Purppuran värinen sieni

Myyräonnea ei tällä kertaa ollut.

Iltaruokaa Vilina sitten odottelikin mökin lämmössä.

Joko sitä ruokaa sais?

Olipa hyvä että nappasin pokkarikameran mökille mukaan.

Oli ilo napsia näitä kuvia.