Rönsyilyä

Olen tänä kesänä tyytyväisenä seurannut miten talon edustan aurinkopihalla mm. kangasajuruoho, ketoneilikka ja harjaneilikat ovat rönsyilleet mukavasti ja peittäneet kivipolun reunat alleen. Kasvit pehmentävät  tunnelmaa valuessaan osittain kivien päälle. Kangasajuruoho on kukkinut kivien reunalla jo aikoja sitten, mutta maanläheisissä ruskeissa väreissä töröttävät kukkavarret ovat minusta aika viehättäviä "kuivakukkia" kivien rinnalla.

Kivipolku ei erityisesti johda mihinkään vaan kivien alla on talon viemäröinti, sähkö ym. putkia. Kuvan alareunassa näkyykin tarkastuskaivo. Hyvä näin, jotta tiedän missä putket kulkevat enkä mene inspiraation iskiessä kaivamaan niitä rautalapiolla, kun mieleni tekee istuttaa jotakin multamaahan.

Välillä kannattaa palata ajassa himpun verran taakse päin. Muutos ilmenee konkreettisesti ja itsekin ymmärrän miten tosiaan iloitsen näistä nopeasti kasvavista maanpeitekasveista, jotka rönsyilevät jo kiville.  Alla kuva aurinkopihasta toukokuulta 2015. Tuolloin tähän kipattiin valtava lasti multaa. Orapihlajat olin leikannut tapeille vähän aikaisemmin. Ensimmäisessä kuvassa oleva tarkatuskaivo on kakkoskuvassa oranssi mötikkä sähkökaapin edessä. 

Kokonaisuudessaan tämä multanäkymä on muuttunut aikalailla reilussa vuodessa. Tänä kesänä olen herkutellut aurinkopihan kirsikoilla. Kuvassa kirsikkojen paikkoja merkkaavat oranssi aurauskeppi ja taustalla töröttävä tumma keppi. Pressun päällä oikeassa reunassa on orapihlaja-aidan leikkuujätettä. Huoh mikä kasa! Se onkin onnellisesti jo  aikoja sitten silputtu katteeksi niiden kirsikoiden juurelle!!!

Takaisin tähän päivään:

Pelakuuruukku kivipolulla. Valkoinen pelakuu juttelee kivasti sinisen mirrinmintun kanssa

Okraan vivahtava ajuruohon  kuivan kesän jäljiltä ja ripaus mirrinminttua

Kangasajuruoho ja harjaneilikka. Harjaneilikat peittävät tiiviisti maan ja kasvusto on siisti, kun olen leikannut kukinnot jo pois

Talon varjoisalla puolella taasen orvokkiamppeli on herännyt uuteen kukoistukseen sen jälkeen, kun leikkelin sen ronskistii melko matalaksi.

Iloista viikonloppua. Täällä juhlitaan Venetsialaisia!

Nauttikaa oman puutarhan kukista, kasveista, kivistä ja muutoksista olivatpa ne sitten pieniä tai suuria!

Verenpisara - Sinertäviä kangastuksia

Verenpisara 'Blue Mirage' aiheuttaa näköharhan. Minkä värisiä sen kukat nyt oikein ovat? Toinen on purppuraa, toinen on pinkkiä? 'Blue Mirage' oli minulla keväällä 2015 pikkutaimi, joka nyton kasvanut aika hienoksi kaunottareksi! Mukava, että se jaksoi talvehtia vilpolassa kuten myös tummempi kaunotar 'Maori Maid'. Hän saanee luvan esittäytyä blogissa nyt vielä uudelleen, vaikka 'Maori Maid' -verenpisarasta laitoin muutamia kuvia tänne jo aikaisemmin. No, mutta siitähän on jo yli viikko aikaa, joten antaa mennä vaan!

Erään lähteen mukaan Fucsiat on löydetty Karibialta jo vuonna 1697 ja ne on nimetty kasvitieteilijä  Leonhart Fuchsin kunniaksi. Minullahan on sitten puutarhassa pala aitoa Karibiaa!

Verenpisara 'Blue Mirage'

Verenpisara 'Blue Mirage'

Verenpisara 'Blue Mirage'

Verenpisara 'Maori Maid'

Verenpisara 'Maori Maid'

Aarre

Olin poikien kanssa Pokemon-jahdissa. Paikka oli metsäinen niemi Raumalla, jossa on aivan mielettömät Pokemon apajat. Minun puhelin vaan sattuu olemaan niin vanhaa tekoa, että sillä ei saa yhtään Pokea napattua. Aloin kävellä metsässä ja löysinkin aarteen! Uskon että tämän palstan lukijoista suurin osa  ymmärtää, että onhan se ihka oikea aarre, jos mustikanvarpujen lomasta löytää betonikiviä! Poimin sammalmättäiltä siellä täällä olleet kivet talteen, sillä minullahan on niille käyttöä.

Kaikki olimme tyytyväisä paluumatkalla retkeen. Pojilla oli kännyköissä liuta uusia Pokemoneja ja minulla polkupyörälastillinen pihakiviä.

Tässä kiville paikka. Ne peittävät juuri tuon pienen pätkän nurmea paikassa, jossa sitä on jäljellä enää liian kapea suikale ruohonleikkurilla ajettavaksi. Olen joskus tehnyt kierrätystiilistä vuorenkilpien eteen polunpätkän, joka jää jo lähestulkoon kokonaan vuorenkilven lehtien alla. Tiilipolku on kaivannut himpun verran jatkoa. Loistavat kivet siis tähän paikkaan! Nyt tarvitsee enää kaivaa ne maahan...sitten kun on inspiraatiota....

Tuoksuherne on ilahduttanut minua tänään monesti. Betonikivien kantaminenkin meni hujauksessa, kun sain vähän potkua kukkaistuoksusta. Tuoksuherneet kukkivat pihakoivun juurella vanhassa tiskialtaassa.

Kestävin syysvuokko

Hopeasyysvuokko on tällä viikolla lähes huomaamattani alkanut kukkia. Viime syksynä istutin kolme syysvuokkoa: Tarhasyysvuokko 'Honorine Jobert', pallosyysvuokko(?) 'Whirlwind' ja hopeasyysvuokko 'Robustissima'. Olin lapun kulmaan merkinnyt, että 'Robustissima' on kestävin syysvuokoista, silti melko vaatelias ja talvisuojaus tarpeen.

Näistä kolmesta 'Robustissima' selvisi talvesta, joten tulipa testattua että se todella oli kestävin näistä kolmesta. Sen sitkeyden ansiosta kuvia hopeasyysvuokosta edestä, takaa, sivulta, päivällä, illalla jne.

Hopeasyysvuokko - Anemone tomentosa 'Robustissima'

Päivällä lentelevät ötöt olivat tästä hyvin kiinnostuneita

Illalla hopeasyysvuokon kukka menee vähän suppuun

Punaposki

Salaperäinen syysvuokko

Keväällä tein punapäivänkakkaran siemenkylvöjä. Heti alkukesällä istutin osan maahan. Niistä hädin tuskin erottuu nyt pikkuruiset lehdet. Osa on ollut koko kesän ruukuissa. Ne ovat ihan toista maata ja  näyttävät oikein kelpo taimilta!

Punapäivänkakkaran taimi

Iltakiitäjä

Työpäivän jälkeen muutun iltakiitäjäksi, kun kuljen kameran kanssa puutarhassa. Herkeämätön ajatus nousee mieleeni, kun viimeisiä lempeitä auringon säteitä siivilöityy puunlatvojen lomitse liljan kukkaan. Se on NYT siinä ja haluan juuri NYT ikuistaa sen kuvaan. Kohta löydän puutarhasta toisen kukkijan ja vielä toisen, jee. Puolijuoksua vaihdan kuvauskohdetta kukasta kukkaan. Aurinko laskee ja valo vähenee. Ken vielä kukkii niin se on kuvaamisen arvoinen, sillä nurkan takana piileskelee aika, jolloin kukkijat antavat periksi ja värit kääntyvät syksyyn.

'Pink Damask'

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'

Tuoksumiekkalilja - Gladiolus callianthus

Verenpisara 'Maori maid'

Punapellava

Mirrinminttu 'Six hill´s giant' ja laukka

Etelänruusuruohon hentoinen taimi on uusi tulokas ja ehdokas mirrinmintun seuralaiseksi

Punakosmoskukukat näyttävät hapsuhuiskuilta. Joko nämä sinulla kukkivat vai mikä on tilanne? Minulla näissä ei vielä nuppuja näy.

Punapellava

Keväällä kylvin etupihalle kokeeksi punapellavaa (Linun grandiflorum) vähän sinne tänne. Ajatuksissani oli että se tulee täplittämään värikkäillä kukillaan koko etupihaa siellä täällä. Punapellava on hentovartinen vanhanajan kasvi, joka haaroittuu hyvin kasvaessaan mukavasti pieneksi noin 50 cm korkeaksi kukkapuskaksi. Loistavat punaiset kukinnot keikkuvat kauniisti paisteessa ja menevät suppuun illan tullen.

Punapellava on nyt kukkinut jo jonkin aikaa etupihalla. Se tuntuu itäneen  hyvin, mutta ilmeisesti täällä vallinnut kuivuus on aika lailla jarruttanut senkin kasvua. Kukinta on erittäin runsasta ainoastaan aurinkopenkin reunassa, jota olen kastellut, jotta siemenkasvatetut Bellikset eivät nuukahtaisi täysin kuivuuteen ja auringonpaahteeseen.

Aion kyllä testata punapellavaa myös ensi kesänä. Se on helppo kun ei tarvitse esikasvattaa ja tuntuu jokatapauksessa olevan aika sitkeä kasvi. Jännä nähdä miten pitkään sen kukinta jatkuu...

Olen viimepäivinä kerännyt puutarhasta siemeniä. Yritin taitella paperista siemenpussia, mutta ei se ulkomuistista ihan sujunut vaikka taittelu onkin tosi helppoa. Täältä ja blogini sivupalkista löytyy siemenpussin taitteluohje, jos sinä keräät siemeniä talteen! (Päivitin sivupalkissa olevaan siemenpussin kuvaan liittyvän linkin, jonka olin tainnut aikaisemmin kopioida väärin, Nyt toimii!)

Kukkapylvään tuunaus vahaamalla

Minun kesään kuuluu että pääsee ulkosalle maalaamaan. Tänä kesänä en maalannut ikkunanpokia enkä punamultaa saunan seinään vaan pari pikkujuttua. Lähikirpparilla pisti silmään kukkapylväs, joka oli kyllä vähän rimpula, mutta 2 € hinta houkutteli kokeilemaan sen tuunasta.

Ajattelin ensin että petsaan pylvään mustaksi ulkokäyttöön, mutta tuumasin sitten, että ehkä sillä onkin käyttöä myös talvella vilpolassa parin pelakuun jalustana. Suunnitelma vaihtui valkoiseen väriin ja vahaukseen.

Toin puunvärisen rimpulan mökille tuunausta varten

Hilseillyt vanha lakkapinta huutaa hiontaa

Tasot oli helppo hioa, sillä ne olivat irtonaiset

Käytin vahaukseen Bloomin paneelivahaa, jonka olen alunperin hankkinut pihasaunan sormipaneeliseinän vahaukseen. Pänikkä on osoittautunut äärimmäisen riittoisaksi ja hyvin säilyväksi. Ties montako kesää ja talvea se on jo viettänyt kellarissa. Puu kuin puu ja päätin että aine sopii hyvin myös puisen kukkapylvään värikäsittelyyn. Lisäksi käytin samaa vahaa muutamien vanhojen taulunkehyksien tuunaukseen.
Tein vahauksen tuollaisella "sienisiveltimellä"  ohuesti kolmeen kertaan. Välillä kävin ihastelemassa naapurin nauhuksissa ruokailevaa perhosparvea.

Vilinakin on huomannut perhoset. Taitaa kohta ponkaista tuonne nauhuspuskaan...

Riukuaita johtaa merelle

Vahaukset tehty

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Kukkapylväs on nyt läpikuultavan valkoinen. Isäntä vitsaili, että kyllä tuosta nyt jo joku hullu vois 10€ maksaa ;-). Ruuvit taas harmiloisesti peittyivät värin alle. Ois pitänyt purkaa koko juttu tai vaikka vaihtaa ruuvit maalauksen ajaksi niin olisi tullut yksityiskohtia myöten viimeistelty lopputulos.

Mukava nähdä uusi blogin seuraaja listoilla. Hei Hannele!

Terkuin

Maria