Muotopuutarha Lissabonissa

Lokakuun lopussa matka Portuglin lämpöön on aika piristävä. Tapasimme portugalilaisen perheen, jonka luona yövyimme Lissabonissa. He asuivat 100-vuotiaassa kivitalossa ja pihamuurin takaa avautui näkymä vanhaan kuninkaalliseen muotopuutarha. Heidän asunto oli muuten aikaisemmin kuninkaan lääkärin asunto.

Puutarhassa oli nykyään aikalailla rappioromantiikka, mutta jossain määrin sitä ylläpidetään. Pensaiden leikkaukset olivat kohdallaan ja osa restauroitavista patsaista oli korvattu "pahvifigureilla". Suihkulähteet eivät pulpunneet vettä, ehkä ne joskus toimivat.

Sisäänkäynti - Real Quinta de Caxias

Tuolla muurin takana näkyvässä keltaisessa talossa yövyimme.

Muotopuutarhan pensaiden leikkaukset jäävät himpun epäselviksi maanpinnalta katsottuna

Noustaanpas ylös muurille ja rakennettuun vesiputoukseen, jossa ei nyt ollut vettä

Kuiva vesiputous, pari oikeaa patsasta ja pari feikkiä

Tulipa mieleeni, että on ahdasta leikata noita pensaita tuolta väleistä

 

Näkymä ylhäältä

Portaikon maalit ovat päässeet jonkin verran rapisemaan

Muurin edustan vihreät pylväät

Muurille saisi aika hyvän riippuvan puutarhan. Siinä taitaakin olla vihreät holvikaaret.

Matkamme jatkui autolla etelään. Saatan laittaa teille vielä jonkin kuvan Algarvesta, jossa on kieltämättä aika upea rannikko.

Siemenet talteen

Keräsin pihalta siemeniä mm. unikkojen, akileijojen, iisopin ja tuoksuampiaisyrtin. Siemenien keräys onnistuu muutamien kasvien osalta helposti kunhan vaan nappaat varresta kiinni ja kaadat siemenet pussiin. Sitten on kasveja joiden osalta homma menee lähes meditaatioksi.

Tuoksuampiaisyrtin siemenet eivät varisseet suoraan pussiin ja hommasta tuli oikein käsityötä. Punkkipihdit saivat uuden roolin ja esittivät linnun nokkaa, joka tökki kuivuneita varsi niin että siemenet varisivat paperille.

Kyllä tuli mieleeni, että miten maailmassa kaikkia kasvien siemeniä oikein saadaaan kerättyä talteen... Joku tietää varmasti konstit helppoon siementen keräykseen.

No, nyt minulla on siemenpussukoita, jotka olen ihan omin pikkusormin pussittanut. Toisaalta en kyllä taida tarvita montaa pussillista siemeniä. Miksi minä näitä siemeniä oikein niin hartaudella ja niin paljon keräsin....

Tuoksuampiaisyrtin siementen keräys on alkanut

Pioniunikon siemenkodat, jotka olivat kaikki yhdessä ja samassa kukassa.

Bellikset ovat kasvaneet siemenistä kesän aikana. Uusi yritys, josko ne talvehtivat. Viime talvena nimittäin kuolivat kaikki.

Kruunuvuokko tuntuu jo ikikukalta. Se on olut kukassa niin pitkään.

Pullea nuppukin sielt ä vielä yrittää nousta.

Huomenna matkaan  Helsinkiin Suomen Luonto -lehden toimittajien vetämän #muutos-projektin lopetustilaisuuteen. 10 tyyppiä on kirjoittanut Luonto-aiheisia juttuja www.muutoslehti.fi -verkkolehteen. Minun luontokirjoitus "Ilmastonmuutos sekoittaa jokien vuodenkierron, johon luonto on sopeutunut" julkaistiin viime perjantaina ja kymmenes eli viimeinen julkaistaan huomenna. Jännä päivä edessä.

Suomen Luonto kouluttaa

Minusta vanha sanonta, "Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa," on niin toimiva. Olenhan kuvia rakastava ihminen ihminen. Opin kuvista, minkä lisäksi ne ruokkivat kauneuden nälkääni. Olen ollut sellaisessa koulutuksessa, että omiin ajatuksiini on tainnut hiipiä pieni lisäys totuttuun: "Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja hyvä tarina vielä enemmän."

Olen ilokseni saanut osallistua Suomen Luonto -lehden toimittajakoulutukseen. Kyseisen lehden toimittajilla on aivan mahtava taito rakentaa juttuun tarina! Pikkuruinen palanen niistä taidoista on nyt minullakin.

Projektin tuotoksena kirjoitukseni joista, ilmastonmuutoksesta ja siitä mitä tapahtuu, kun joki kohtaa meren, on tänään julkaistu #muutos-verkkolehdessä, ihan huippua! klik

Pulmankijoki laskee Pulmankijärveen Nuorgamissa

Mittalaite Pulmankijoen särkällä syksyisenä päivänä

Talvista virtausnopeusmittausta Pulmankijoella

Talvivalkosipulin kasvatusta itusilmuista

Talvivalkosipuli on mukava kasvatettava. Itse kasvatetut sipulit ovat säilyneet minulla keittiön purnukassa hyvin ja ne ovat pitkään uskomattoman mehukkaita. Kynsistä aivan heruu nestettä, kun niitä leikkelee.

Nyt on hyvä aika istuttaa talvivalkosipuli. Se kaipaa runsaasti ravintoa. Minusta on loistavaa, kun talvivalkosipulipenkkiin voi tyhjentää kompostia lähes mielin määrin. Kompostiin tulee tilaa syksyn lehdille, joiden sekaan tyhjennän talven aikana biojätekompostia jälkikypsymään.

Laitoin sunnuntaina maahan valkosipulin itusilmuista kasvaneita pyöreitä pikkusipuleita. Nyt pääsin kokeilen millaisia sipuleita niistä kasvaa ensi kesäksi. Itusilmut kasvoivat viimetalven ja kesän aikana pikkusipuleiksi. Loppukesän ne kuivuivat ulkovarastossa paperipussisa.

Kannattaa istuttaa mahdollisimman suuria pikkusipuleita tai kynsiä, jolloin sadosta tulee paras. Minun pikkusipulit olivat aika vaihtelevan kokoisia.

 Itusilmuista on kasvanut vuoden aikana pyöreitä, pieniä valkosipuleita.

Tässä itusilmuja, kun ne keikkuvat valkosipulin varren päässä.

Innostuin uudistamaan kiviaidan edustan penkkiä valkosipuleja varten. Katsokaas kun on kivet suorassa ja vaaterissa, vatupassilla mittasin. Olin ostanut reunuskiviä jo yli vuosi sitten ihan muuhun projektiin, jonka olen tainnut unohtaa. Nyt kivet löysivät paikkansa tästä.

Ennen näytti tältä.

Penkin toisessa päässä on keväällä istuttamani piparjuuri. Siirsin tähän myös muutamia mansikan taimia ja ketoneilikkaa, jotka olivat levinneet penkissä.

Uusi kiveys ja runsaasti mehevää kompostia tekee kasvupaikasta multavamman. Nyt tätä penkkiä voi paremmin kastella, kun maa ei ole enää niin viettävä.

Sain apua porkkanoiden ylös nostamisessa ennen valkosipulien istutusta. Satoa ei kuivasta maasta juuri tullut, mutta riemua ja naurua riitti, kun poikien kanssa arvioitiin porkkanoiden ulkonäköä.

Kastelun jälkeen peittelin valkosipuli-istutukset lehtien alle.

Mansikka on punastunut rinnepenkin alareunassa.

Kangasajuruoho ja pikkuruinen harjaneilikka loistivat viikonlopun auringossa.

Kangasajuruoho

Vielä kukkii

Kukkia löytyy puutarhasta vielä. Kaikki eivät ole pienestä pakkasesta säikähtäneet, sillä joku aamu viikolla oli mittari kyllä selkeästi yli asteen miinuksella. Matalampia daalioita olen peitellyt hallaharsolla, joten muutama daaliakin kukoistaa vielä. Uusia daalian nuppuja tuskin kuitenkaan enää aukeaa.

Huomasin, että hyönteisiä pörräsi tänään kaikissa kasveissa, jotka vielä olivat kukassa.

Tuoksupielus on siementänyt itsekseen viime kesän istutuksista ja kukkii edelleen

Tuoksumiekkaliljat jaksavat vieläkin aukaista uusia kukkia

Punapellavassa raikkaan vihreitä versoja

Punapellavan väri on loistava!

Sain iltapäivällä uuden idean ja innostuin samantien tekemään kiveystä kivimuurin juureen, josta ruska jo häipyi viime postauksessa. Sain valmista aikaiseksi ennen pimeää!!! Siitä enemmän ensi kerralla. Huomenna meinaan istuttaa talvivalkosipuleja. Kaksi vuotta sitten istutin niitä juuri tuonne lämpöisen kivimuurin eteen, josta postaus tässä: "Talvivalkosipulin istutus"

Syyskuusta lokakuulle

Syyskuun lopussa ruska oli täällä parhaimmillaan. Nyt on suuri osa kauniista lehdistä varissut maahan. Ruohonleikkuria olen käyttänyt ahkerammin kuin koko kesänä. Tänäänkin silppusin sillä lehtiä. Flunssassa kärvistelen edelleen. Tätä on jatkunut jo kaksi viikkoa. Se saisi jo lähteä pois.

Ruskaa kiviaidan kupeessa 28.9.

Samainen kiviaita lokakuussa

Kiviaidan edessä on tavallaan pikkuruinen kasvimaa. Mansikan taimista poistin siitä suuren osan vuosi sitten. Tänä kesänä yhdessä rivissä kärvisteli kymmenkunta härkäpapua ja porkkanoita toisessa. Kesällä oli liian kuivaa ja paikka oli ihan liian lämmin heille.

Nyt olen piilottanut sinne yhteen kulmaukseen tulppaanin sipuleita. Ehkä laitan tuohon ensi kesänä jotain paahteen ja kuivuuden kestävää perennaa ja luovun hyötykasvien kasvatusyrityksistä.

Edellisiltana napsin muutamia kukkia maljakkoon suojaan pakkaselta.

Jossain vaiheessa istutin myös nämä alelaarin tulppaanit, Oranssi väri ei näköjään ole suosiossa, kun ne olivat jääneet kaupan laariin viimeisiksi. Odotan kuitenkin tuon tulitulppaanin kukintaa innolla ja ehkä 'Apricot Foxx' yllättää ja ei ole lainkaan niin räikeä kuin tuossa kuvassa.

Syysterkkuja, Maria