Havahduin, että nythän on aika napsia omenapuista ylimääräisiä oksia! Pihalla rehottaa kolme vanhaa omenapuuta, joista kaneliomena tuotti kesällä 2011 saavikaupalla omenoita. Kesällä 2012 ei sitten tullut omenan omenaa, joten nyt on toiveet korkealla, että syksyllä saisi taas kotiomenoita syötäväksi välivuoden jälkeen.
Vanhojen omeanpuiden leikkaus on aikaavievää ja aika hankalaa puuhaa - joutuu keikkumaan yläilmoissa ja yrittää samalla pujotella oksien välistä oksasaksia kohti ylöspäin sojottavia versoja. Oksan juuresta kiinni ja poikki, naps. Tavoitteena saada vähän ilmavuutta oksapöheikköön. Aika toivottoman näköinen tuo yläkuvan tapaus.
Nuoret omenapuut ovat helppoja leikattavia. Viime keväänä istutin valkeakuulaan ja Orlovim-herkkuomenapuun, jonka tilasin postipakettina
Hirvensalmen taimistosta. Nuorta Orlovim-kääpiöpuuta typistetään voimakkaasti keväisin, jotta puu saadaan
haaroittumaan ja sato lähelle runkoa. Latvaan jätetään n.
30 cm ja sivuhaaroihin n. 20 cm edelliskesän kasvua. Leikkaus onnistui vaivattomasti ilman 4 m tikkaita ja 3 m leikkuria!
Valkeakuulas kasvoi iloisesti viime kesänä ja siitä saikin napsia ihan kunnon pätkiä, kun lyhentelin oksia 1/3 verran. Tässä valkeakuulas tänään ennen leikkausta: