Rohtosuopayrtistä pesuainetta

Piha on vanha niin kotona kuin mökillä ja kumpaisessakin paikassa rohtosuopayrtti alotti kukinnan viime viikolla. Minua kutkutti mielessä koko loman, että testaan mökillä villasukkien pesua rohtosuopayrtistä saatavalla saippualla.

Rohtosuopayrtti eli (Saponaria officinalis L. 1753) sisältää yhdistettä nimeltä sapponiini. Nimi kertoo kasvin saippuamaisista ja rohtokäyttöön liittyvistä ominaisuuksista, sillä Saponaria (lat. sapo eli saippua) ja suopa viittaavat saippuaan ja officinalis (lat. officina eli apteekki) kertoo apteekkikäytöstä.

Maatiainen ry on valinnut rohtosuopayrtin  vuoden maatiaiskasviksi vuonna 2009. Rohtosuopayrtin tarkemman esittelyn voitkin lukea Maatiaisen sivuilta täältä.  Saippuaa on ilmeisesti eniten juurissa, mutta minä päätin käyttää koko kasvin saippuan uuttoon.

Nyhdin pari nippua rohtosuopayrttiä maasta ja silppusin varsineen päivineen vatiin.

Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis)

Rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis)

 Kaadoin vedenkeittimestä kasvisilpun päälle lähes kiehuvaa vettä. Vesi alkoi hyvin vaahdota kun puristelin kasvia kuumassa vedessä!

 

Rohtosuopayrtti vaahtoaa

 Aika vihreäksi vesi muuttui. Tässä vaahtoavaa vettä lasissa.

Käytin hommassa kahta vatia niin sain siivilöityä pesuvedestä suurimman osan kasvisilpusta pois.

Vesi näytti tosi vihreältä, mutta pesin siinä kuitenkin valkoiset ja harmahtavat villasukat. Vihreä väri ei tarttunut villasukkiin . Pesutulos oli ihan riittävä ainakin näille sukille, jotka eivät kylläkään superlikaisia edes olleet.

Ehkäpä koitan tätä luonnonpesuainetta vielä toistekin. En kuitenkaan silppuan kasvia yhtä pieniksi paloiksi niin ihan pieniä kasvihippusia tulee siivilästä vielä vähemmän läpi valmiiseen pesuveteen. Jos hommassa käyttäisi vain kasvin juuria, niin vesi ei varmasti olisi myöskään yhtä vihreää.

Kasvia voi ilmeisesti käyttää pesuaineena myös kuivattuna tai ainakin sen juuria. Kuivatuista lehdistä varsien kera tulisi varmasti aikamoista silppua niin että villasukat olisivat täynnä lehtisilppua vielä huuhteluveden jälkeen.

Minusta on hauska tietää, jos mökillä tulee tarve pestä nyrkkipyykkiä ja kaapista ei löydy kaupan pesuainetta niin aina voin napata pihalta nipun rohtosuopayrttiä ja alkaa pyykille.

 

Lehto ja sen ihmeet Vakka-Taimessa

Vakka-Taimi on lumoava paikka. Olin siellä retkellä puutarhaystävien kanssa. Teimme kierroksen Vakka-Taimen metsäpuutarhassa, josta löytyy erikoisia kasveja ja tunnelma rehevien puiden keskellä on satumainen. Tässä muutama herkkupala polkujen varsilta.

Ensimmäisenä  sulolilja, jota suloisempaa tuskin voi olla!

Sulolilja - Nomocharis

Palmukärsäkalla ehkäpä tämä

Kärsäkallan erikoinen kukinto

Terttuseljan runko on hillittömän iso

Pieniä ihmeitä lehdon siimeksessä

 

Vakka-Taimessa on myynnissä paljon puuntaimia, mm. erilaisia pähkinäpuita

japaninjättililja var. glehnii

Japaninjättililja kukki viimevuotisen Vakka-Taimi vierailun aikana. Siitä on kuva vuodentakaisessa postauksessani, täällä, klik

Vesa Muurinen kertoo Vakka-Taimen puista

 

 

Nämä kanadanliljat keikkuivat kahden metrin korkeudessa

 

Japaninsiipipähkinä

 

Lehtikuusia ja taustalla väriään vihreästä punaiseksi vaihtava tuomi

Vau mikä match! - Piti vaihtaa ruususormus toiseen käteen, että sekin pääsi kuvaan :)

 

Minikokoinen sormustinkukka

Vakka-Taimessa päivän kierros jatkui vielä ruusutarhaan, taimiostoksille ja sen jälkeen Marjan ihanaakin ihanampaan Suvikumpuun! Niistä kuulette tuonnempana.

Hei heinäkuu ja mysteeriakileija

Puutarha on tänä kesänä rehevämpi kuin koskaan. Alkukesän kosteus ja kasvien asettuminen paikoilleen on näyttäytynyt ihanan täyteläisenä kukkarunsautena.

Kitkemistä olen tehnyt aika tavalla. Alkukesällä kukkineita lemmikkejä nypin vielä eilen pois puskien juurelta ja kukkapenkeistä.

Varjopenkissä on valkoista ja sinistä kyläkurjenpolvea. Se kukkii nyt kauniisti yhdessä varjoliljojen kanssa, jotka aukaisivat nuppunsa sopivasti kuun vaihteessa.

Tätä varjopenkkiä olen tarkkaillut huolella, sillä akileijojen joukossa oli yksi outo ilmestys, joka teki nuppua tosi pitkään muita lajitovereitaan myöhemmin. Tosi oudon värinen nuppu mietiskelin. Tummanpunaisen ja kellertävän kirjava yhdistelmä näytti jopa vähän vaaralliselta. Onko tämä  käärmeakileija?

Päivien kuluessa värit tasaantuivat ja nuppu alkoi aueta.

Lopulta koko komeus paljastui.

Nupusta aukeni kaunis kannuksellinen akileija. Väri on silti edelleen kaikista muista pihan versioista hyvin poikkeava - syvää burgundin punaista ja keltaista. Tälläiset pienet puutarhaihmeet ovat niin piristäviä.

Joskus aikaisemmin aurinkopiha ei ollut vielä täynnä perennoja niin siellä oli tilaa pioniunikoille. Nyt niitä kasvaa vain muuutama, mutta ne sitäkin ihanampia :)

Vilinan kanssa aamusella terassin rappusilla. Tarkkailtiin tapahtumia ja nautittiin uuden päivän alkamisesta. Taustalla lavankauluskasvimaassa rehottavat 'Maria' perunan varret. Jokohan sieltä saisi nimikkoperunat kiehumaan!