Puutarhassa: Firefly

2016-04-04

Viikonlopun parhaat palat

Turun Piha&Puutarha -messujen minulle odotetuimpiin näytteilleasettajiin lukeutui pionien kasvatukseen erikoistunut taimisto "Pionien koti" Taivassalosta. Heillä olikin messuilla monta metriä pitkä messupöytä, joka notkui pioneista. Niitä oli varmaan sata lajiketta! En kyllä oikeesti liiottele, näyttävät mainostavat verkkosivuillaan, että valikoimissa on 150 lajia.

Niistä sitten valitsin yhden. Tämä valinta meni nyt kyllä ihan uteliaisuuden ja kokeilunhalun piikkiin. Paljastan, että olin valinnan tehnyt jo etukäteen jonain talvi-iltana heidän verkkosivuilla surffatessa. Itoh-hybridi eli puu- ja ruohovartisen pionin risteytys oli niin mielenkiintoinen, että sellaista halusin ehdottomasti kokeilla. Niistä siis ostin 'Bartzellan'. Pioni voi sopivissa oloissa uusia kukintansa syksyllä, joten sitä odotellessa! (Saan kyllä odotella jonkin aikaa, sillä eivät luvanneet tälle taimelle kukintaa vielä istutusvuonna).

Eikös itoh-hybridistä tule vähän sama vaikutelma kuin hybridi-autosta, uusi ja ihmeellinen?

Pionien koti

Sunnuntaista muotoutui aivan loistava päivä, sillä aurinko tuli ihanasti esiin iltapäivällä. Siirrytään siis Turusta omaan pihaan:

Zwanenburg Bronze

Crocus sieberi 'Firefly'

Kaivoin kaikki täkeimmät työkalut esiin! Ensimmäisenä kottikärryjen kimppuun, jotta pääsee multaa kärräämään. Apua! Niissä ei pyörä inahtanutkaan, kun ne oli koko talven jököttänyt pihalla sään armoilla. Loraus öljyä löytyi onneksi vajasta, ja pelasti tilanteen. Laitoin sitä renkaan laakeriin ja vanha kärry alkoi taas toimia kuin unelma. Tässä on käynnissä messuilta mukaan tulleen valkoisen mansikanjuurakon isutus. Istutin pari suoraan maahan ja loput ruukkuihin.

Neitoperhosta pääsin kuvaamaan kesken istutuspuuhien, kun se lennähti nuokkuvan vuorenkilven lehdelle päivää paistattelemaan.

Aurinkoista viikon jatkoa!

2015-03-16

Väripilkut ja vipstaakit

Maasta nousevien väripilkkujen bongailu on ollut viime päivät mieltä ilahduttavaa, kuten myös vintin kätköiltä mieheni esiin kaivama vanha kameran jalusta. Kameran jalusta on aivan mainio! Siinä on monta vipstaakia, joita voi väänneellä (Uups voi sentään! Kaikista pienin veivi meni vahingossa rikki, mutta toimii jalusta kuitenkin edelleen myös ylös-alas, siitä isommasta ruuvista. Metalli oli varmaan jo vehkeestä haurastunut, kun noin helposti napsahti.) Kun on tarpeeksi pyöritellyt ja käännellyt, niin kameran saa hienosti tököttämään paikallaan. Tähtäimessä on jälleen hehkuvana ja kirkkaana uusi väripilkku. Naps!