Omenakirja tuoksuu omenalle, niin herkullista luettavaa se on. Kirja on tehty suurella sydämellä rakkaudesta omeniin.
Kirjoittaja Kirsti Eskelinen on viettänyt jo lapsuutensa omenatarhan keskellä ja jo pienennä tyttönä maistellut eri lajikkeita ja syönyt talvisin sikkipaperiin käärittyjä herkkuomenoita. Nykyään hänellä on oma omenatarha, ja hän esittelee kirjassa lempi omenalajikkeet eläväisesti.
70 omenareseptiä yksissä kansissa on enemmän kuin voi toivoa! Resepteissä löytyy makeita ja suolaisia vaihtoehtoja unohtamatta salaatteja, smoothieta tai hilloja. Kunhan omeansato kypsyy niin testaan "Punaista omenakeittoa" ja "Omenavehnäsrinkilän" leivontaa. "Omenia ja nyhtökauraa" voisi olla seuraava päivällinen.
En ole muuten ikinä ymmärtänyt miksi pihoihin istutetaan koristeomenapuita??? Olisihan paljon parempi istuttaa samantien kunnon omenapuu, josta saa myös syötävää satoa! Mutta mutta edellisiltana kirjaa lukiessani aloinkin himoita itselleni koristeomanapuuta tai toisin sanoen paratiisiomenaa! Dolgo tai Ersta lajike mökille olisi mainio. En vaan ole aikaisemmin tiennyt miten monin tavoin niiden satoa voi käyttää hyödyksi.
Lueskelin koriteomenapuista kirjasta miehelleni ja hänpä kertoi lapsuudestaa tarinan miten kotipihassa Korialla kasvoi rivi puita, joita kutsutiin paratiisiomenapuiksi. Pudokkaat sopivat kuulema juuri sopivasti ja hyvin pikkupoikien käteen heitettäviksi...
Oman pihan omenapuissa on isoja nuppuja ja kiireisimmät ovat auenneet.
 |
| Intohimon omenissa maistuu viikuna ja hunaja |
Vinkki: omenista saa punaisia keittämällä niitä puolukka- tai karpalomehussa
"Toiveeni on, että kirja innostaa juuri sinua hankkimaan ja kasvattamaan ikioman omenapuun" kirjoitti Eskelinen esipuheessaan lukijalle. Ainakin minun kohdalla innostus heräsi!
Kirjan esittelykappale: Gummerus
